Synnytyksen jälkeen

Tästä kaikki alkoi:

Pieni poikamme syntyi 30.03.2012 klo: 22.57 TAYS:ssa.

Syntymämitat:

Paino: 3400g  pituus: 47cm  päänympärys: 36cm

Suloinen poikavauvamme syntyi 10pv ennen laskettua aikaa Uskon nimipäivänä. Synnytys kesti kokonaisuudessaan (supistuksien alkamisesta synnytykseen) 22h, virallisesti (säännöllisistä suppareista alk.) 8h. Ponnistusvaihe kesti 8min ja ihan hyvä kokemus jäi. Paras oli itse palkinto! <3 Heti synnytyksen jälkeen olin sitä mieltä ettei tätä kokemusta kiitos enää ikinä! 

Mutta aika kultaa muistot..

Sairaalassa olimme 3 päivää, kun pojan verensokereita seurattiin mittailtiin kantapäästä ja kuvattiin munuaisia, joista oik. puoleinen oli suurentunut hieman. Isovanhemmat ja pikkusiskoni tulivat katsomaan uutta tulokasta sairaalaan kun vauva oli 2pv ikäinen. Kovasti räpsittiin kuvia ja pidettiin vuorotellen sylissä. Pääsimme kotiin 2.4.2012 sairaalasta ilta kuuden aikoihin. Ulkona pyrytti sankasti ja piti ajaa tosi varovasti. Ei yhtään keväinen ilma! Haimme kotimatkalla apteekista (sairaalasta saadulla reseptillä), virtsatitulehduksen estolääkettä, Kefexiniä. Sitä pitää antaa iltaisin 1,5ml. Matkalla appiukko soitteli etta onko kaikki hyvin... :)

Kotona ihmeteltiin, että tuollaisen tyypinkö sieltä sai mukaansa, ja saa pitää ihan omana <3

Mikael söi kotona n. 3h välein ja sai lisämaitoa pullosta. Sairaalassakin oli tottunut saamaan lisämaitoa (n.30ml). Pikkuhiljaa maito alkoi nousta ja lisämaitoa ei enää tarvittu paljoa.

Yritin pumpatakin maitoa ja alussa se sujui ihan hyvin, mutta lopetin pumppaamisen n.2kk jälkeen kun ei tullut enää ylimääräista maitoa.
Olin itse aika kipeä synnytyksen jälkeen (sain 4 tikkiä) ja paranemiseen meni n. 2-3vk. Muutaman päivän sisällä vietettyäni päätin lähteä ulos. Tuntui oudolta pukea toppatakkia päälle kun se menikin helposti kiinni. Ulkona oli vielä talvi ja kävin raaputtelemassa autosta lumet ja jäät irti - oli ihanan olla raittiissa ulkoilmassa, vaikka en vielä parkkipaikkaa pidemmälle uskaltanut lähteä. Pikkuhiljaa siitä kun paranin, kävin autolla kaupassa ja kävelyllä. Mies sanoi etta kun hän käy yksin kaupassa niin ajattelee sielläkin kokoajan meidan vauvaa :) Minäkin ajattelin <3

Omaa vauvaa oli kiva pukea itse valitsemiin vaatteisiin! Olin haaveillut siitä jo raskausaikana. Kirpparilta hankin vauvalle oman fleece-haalarin kokoa 62cm ja se oli alussa tosi reilu mutta meni hyvin alkukesään saakka, kun tuli lämpimämmät ilmat.

Pojan ensimmäinen äitiysneuvola oli kotona 5.4. Terveydenhoitajamme tuli punnitsemaan vauvan ja tarkastamaan refleksit ja imetyksen sujuvuuden. Poika painoi tuolloin 3380g.  Syntymäpaino oli lähes jo saavutettu viikossa! Hän kyseli myös synnytyksestä ja ensimmäisistä päivistä vauvan kanssa, miten olivat menneet. Saimme ohjeen aloittaa 2vk ikäisenä pojalle D-vitamiini tipat (5tippaa päivässä), sekä nivaskan papereita, missä oli lähinnä ohjeita vanhemmuuteen ja imetykseen.

Seuraava äitiysneuvolakäynti oli 11.4. jolloin vauva painoi 3540g. Mieskin pääsi mukaan töidensä jälkeen.

Munuaisten tutkimusta varten pojalta piti saada pissanäyte pussiin ja viedä terveyskeskuksen labraan tulevaa varjoainekuvaa varten. Pissanäyte oli puhdas ja menimme varjoainekuvaan TAYS:iin (pojan ollessa 2viikkoinen) Lastentautien poliklinikalle ja sieltä röntgeniin. Pienelle laitettiin katetri ja kuvattiin varjoaineen poistumista virtsateistä. (Seurattiin ettei ole takaisinvirtausta munuaisiin). Munuaisista löytyi molemmista suurentumaa, mutta takaisinvirtausta ei onneksi ollut. Saimme ohjeeksi antaa jo aloitettua Trimopan-lääkettä puoleen ikävuoteen saakka iltaisin 0,5ml. Röntgenkuvan jälkeen annostus tuplattiin kolmeksi päiväksi, ettei tulisi tulehduksia.

Poika on tarkkaavainen ja syö ja nukkuu hyvin. Jo 1vk iässä olin vauvan kanssa ulkoilemassa vaunuilla. Kävelytiet olivat vielä osittain jäässä ja röpeloista kulkea, mutta oli ihana paasta ulos!

Vain päivää ennen syntymää, kuoli vastasyntyneen poikamme isopappa. Kävimme hyvästelemässä hänet vanhainkodissa. En arvannut, että synnytys käynnistyisi seuraavana yönä. Vanhainkodissa tuli kyllä huono olo ja pyörrytti ja hikoilutti. (Johtui varmaan siitä että olin nähnyt kuolleen pappani). Hoitajilta sain mehua ja se helpotti vähän. Papan hautajaisia vietettiin, kun vauva oli tasan 2vk. Siellä sukulaiset näkivät vauvamme ensikerran. Isomummu oli mielissään uudesta lapsenlapsenlapsestaan :)

30.4. Kävin viimeistä kertaan äitiysneuvolassa ottamassa näytteitä tulevaa lääkärintarkastusta varten (hemoglobiini, verenpaine, paino) hemoglobiini oli hyvä, samoin verenpaine ja paino taisi olla 56kg. Sama paino kuin ensimmäisessä neuvolassa alkuraskaudesta.

Sen jälkeen oli vauvan ensimmäinen neuvola. Terveydenhoitajana pojallamme on sama nainen, joka on ollut minulla kouluterveydenhoitajana ala-asteella. Poika mitattiin ja punnittiin, kokeiltiin refleksejä ja juteltiin vanhemmuudesta ja perheestä. Mies ei ollut silloin mukana.

Lääkärintarkastuksesta sain todistuksen, jonka postitin Kelaan. Sen jälkeen tuli päätös vanhempainrahan maksamisesta.

Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa oli todella ihanaa ja vähän sekavaakin aikaa. Poika söi ja nukkui suurimman osan päivästä ja kävin lähes joka päivä vaunuilla lenkkeilemassa 1km-3km lenkkejä. Sekä bussilla matkustimme muutaman kerran isompaan kauppaan. Poika viihtyi todella hyvin vaunuissa ja autossakin. 

Vieraita kävi ensimmäisina viikkoina paljon ja vauva sai mukavasti lahjoja, enimmäkseen kortteja ja vaatteita (62cm). Appivanhemmat toivat pääsiäiskakkua!