Mikael sai nyt ensimmäisen oksennustaudin. Pari päivää sitten alkoi oksentamaan (ja oksensi huimat 2 kertaa). Sen jälkeen ripuloi muutaman kerran. Kuume ei tuntunut nousevan kovin korkealle, joten annoimme vain riittävästi juotavaa ja raahasimme pojan pinniksen meidän makkariin. Onneksi juotava maistui, ja oli pyytämässä koko ajan lisää.
Nyt tämä pahainen tauti on ottanut otteeseen isin ja vähän minutkin. Tosin en vielä ole oksentanut.. Maha on ollut sekaisin pari päivää ja olen napsinut maitohappobakteereita.. Toivon että pääsisinkin näin vähällä.
 |
| Leivottiin suklaamuffinseja :P |
Mulla on joku oksennusfobia varmaan. Pelkään ihan ilman tautiakin että oksennan, jos vaikka syömisestä on liian kauan ja on huono olo. Tämä juontaa juurensa melko varmasti niiltä ajoilta, jolloin kärsin mahakivuista ja niiden vuoksi oksensin. Näitä mahakipuja oli enemmän tai vähemmän useita vuosia eikä asiaan saatu selvyyttä, mikä oli kyseessä. Kuume nousi myös tuolloin korkealle ja sain kuumekramppeja.
Vasta ollessani viimeisilläni raskaana 84+5vk:lla sain lähetteen äitiyspolille kovien vatsakipujen ja supistuksien vuoksi. Supistuksia tuli ihan 2min välein.. Olin silloin ihan synnyttämään menossa. Huomattiin kuitenkin että kyseessä olisi melkovarmasti tulehtunut umpilisäke. Ulra-kuvissa sitä ei voitu havaita, koska olin raskaana, mutta lääkäri kysyi, mihin kohtaan sattui, ja piirsi osoittamaai kohtaan ruksin. Hetken päästä siitä olinkin jo leikkauksessa. Vauva oli mahassani myös nukutuksessa ja kaikki meni hyvin. Umppari oli tulehtunut. Toipuminen leikkauksesta oli tuskallisen hidasta. En juurikaan kerinnyt kivuttomasta elämästä nauttia, kun muutaman viikon päästä Mikael päätti syntyä <3( n.4cm arpi jäi muistoksi leikkauksesta).
Nyt meni vähän muisteluiksi.. Onneksi koettelemus on ohi :>
Nyt lepäilemään ja tulevia viikonlopputöitä odottelemaan!
Parempia päiviä teille!
