Matkakuume!!

Mitä se on?

Aurinkoa, puuterihiekkarantoja, palmuja, shoppailua, lämpöä, rentoutumista ja ihanaa yhdessäoloa.. <3

Ah, niiiiin ihanaa 8)

Milloin ja minne?

Elokuun lopulla meidän perheellä olisi mahdollisuus lähteä mun mummin ja sen miesystävän matkaan Turkkiin Alanyaan. Heillä on siellä oma kerrostalokaksio joten pääsemme sinne majailemaan :) Huippua! Ei tarvisi maksaa kuin lennot :)) Tästä on alustavasti jo sovittu, nyt vaan kyräilemään halpoja lentoja. Mikael olisi tuolloin elokuun lopussa juuri 1v 5kk. 

Olen tässä miettinyt jo melkein vuoden verran että JONNEKKIN TARTTIS LÄHTEE JA PIAN!

Ihan mahtavaa että päästään taas matkalle <3 Rahaa hupeni sen verran siihen remonttiin, että nyt vasta alkaa talous tasapainoittua..

Kesälomasuunnitelmat?

Miehen lomat varmistuvat tässä pian, mutta ainakin isäkuukausi tulee pidettyä kesäkuussa ja sitten kuukausi lomaa vielä johonkin väliin. Itselläni työt loppuvat 12.7.2013 Ja sen jälkeen on minullakin lomaa. :)

Heinäkuussa olisi eräs avioliittoleiri jonne haluaisimme ehdottomasti mennä! :) On monta kesää jo pitänyt, mutta aina on ollut jotain muuta.. Leiri kestää viikon ja on varmasti kokemisen arvoinen. Olemme kuulleet ystäviltä paljon hyviä kokemuksia sieltä. Mikael tulisi tiestysti mukaan <3 Lastenhoito on ammattitaitoista joten ihan luottavaisin mielin voin pojan sinne jättää muutaman päiväluennon/ryhmäkeskustelun ajaksi.ü

Tulemme tietysti myös paljon liikkuumaan, juosten, kävellen tai pyörällä. Uidaan, grillataan, hengaillaan kavereiden kanssa (ja muista että olet myös töissä..!) Myös anopin mökillä ja maalla tulee varmasti vietettyä hienoimmat kesäpäivät :) veneillen, kalastellen ja pihahommia tehden.

Hih, mutta nyt pidemmittä puheitta lentoja katselemaan/varaamaan!

Onko teillä jo kesäsuunnitelmat kovassa vauhdissa?

1v kuvaus, neuvola ym.

1-vuotis neuvola
Siellä oltiin tosiaan tiistaina 2.4. Ja painoa oli tuolloin kertynyt 9000g ja pituutta 73,5. Poika oli hieman hoikistunut, mutta toisaalta liikkuminenkin on lisääntynyt huimasti! Rokotteita tuli 3 kappaletta 2 reisiin ja 1 käsivarteen. :( Hyvin on poika kasvanut ja taitaa tulla isänsä mittoihin, sillä itse olen 1v:nä ollut 71,5cm.
Käsissä ja poskissa hieman ihottumaa/-läiskiä :/ joita sitten raapii..

Mikael on oppinut tässä kuukauden sisään konttaamaan, nousemaan tukea vasten (ja sieltä kun ei päästy itse alas, niin alettiin karjumaan niin kauan että joku tuli nostamaan pois :D), laskeutumaan HALLITUSTI itse alas ;) hyvin hyvin varovasti! Melkein jalat tutisee toisella kun laskeutuu kyykkyyn :)
Ja tällä hetkellä siis kävellään jonkun verran tukea vasten <3 Mikael on luonteeltaan todella varovainen. Ei ole tarvinnut suuna päänä juosta pojan perässä ja pelätä että koska kaatuu tai tulee alas jostain.

Niin ja sanoja on tällä hetkellä hyvin vähänlaisesti: mämmä, nam nam, nännä, "anna nannaa" tulee joskus puolivahingossa ;) ja vauva.

Vauvakuvaus
Pohdiskelin pitkään, miten saisin Mikaelista laadukkaat 1v. kuvat halvalla. Kuvat kun saattavat maksaa yli 100 reilustikin jos menet studioon kuvattavaksi!! Ajattelinkin että ystäväni tulisi kuvaamaan järkkärillä, mutta sekään ei olisi sitten niin laadukas taustojen ja rekvisiitan osalta vaikka halpa kylläkin..
ONNEKSI satuin yksi viikko menemään perhekerhoon juuri oikeaan aikaan, kun siellä oli pöydällä valokuvasliikkeen ajanvarauslista.! Perhekerho siis järjesti tämän kuvauksen, eikä meidän tarvitse maksaa muusta kuin kuvista :) Meni kyllä tosi nappiin!! Olen kuullut että muissakin kerhoissa järjestetään näitä..

Sain siis Mikaelille laadukkaat 1v. kuvat ja halvalla <3
Tänään kuvat tulivat jo sähköpostiini/linkki liikkeen sivulle ja miten ihania kuvia tulikaan :)) 7kpl joista täytyy sitten valita parhaimmat, i'm so happy!

Ja mitä muuta meille kuuluu?
Olen aloittanut juoksuharrastuksen! Viimeviikolla kävin 4krt lenkillä ja oikeasti en kyllä uskonut että jaksaisin, olen pikemminkin sellainen pikajuoksija tyyppi.. Mutta hyvin olen jaksanut ja ainoastaan nilkka on vähän rasittunut (mulla on aina ollut vähän heikot nilkat, kiitti dna)
Mutta nyt olen flunssassa :( 38,5 oli kuumetta eilen, toivon kovasti ettei tarttuisi Mikaeliin..! Juoksemaan en pääse hetkeen, toivottavasti kuitenkin pian. Mies on kovasti kannustamassa mua syksyn puolimaratonille, sa nähdä riittääkö innostus sinne saakka ;)

Onko teillä muilla tullut kevään myötä liikuntainnostusta?
Oletteko löytänyt uusia harrastuksia?

Mukavaa loppuviikkoa, toivottavasti ihanat kevät-ilmat saapuvat pian tänne pohjolaan! 8)
(Ensikerralla kuvia tulossa, nyt en ole jaksanut ladata koneelle)

Mikael 1 vuotta!

Nyt on vuosi vierähtänyt siitä kun saimme esikoisemme Taysin synnytysosastolla. Ja vuosi on ollut elämämme ehdottomasti paras tähän mennessä! :) Tähän vuoteen on mahtunut paljon väsymystä, naurua, iloa, onnea ja RAKKAUTTA <3 äidin ja isän roolit ovat ottaneet 1. sijan perheessämme ja yritämme täyttää niitä parhaamme mukaan. Äitinä olo on ihan parasta ja se tunne on maailman ihanin, kun pikkuinen halaa ja nauraa. Sunnuntaina olivat pikkumiehen syntymäpäiväkutsut. Kutsukortinkin väsäsin, tällainen siitä tuli :)

Tässä vielä synnytyskertomusta kun sitä ei tästä blogista löydy :)

Mikaelin syntymä 30.03.2012

Kaikki alkoi yhtenä iltana, kun oli vähän huono olo. Sain kuitenkin unenpäästä hyvin kiinni, kunnes heräsin 01.00 aikaan supistuksiin, ne tuntuivat selässä eniten. Reilun tunnin ajan yritin sinnitellä niiden kanssa, sitten herätin miehen ja laskettiin supistuksia paperille. Niitä tuli 2-7min välein..  Supistusten välillä pystyin vielä käymään suihkussa, laittamaan hiuksiani ja meikkaamaan (?!) :D Ruoka ei oikein maistunut. 

Aamulla 05.00 soittelin synn.vast.ott. jossa sanoivat että tule kun et kestä olla enään kotona. Pakkailtiin laukkuja valmiiksi ja lähdettiin sairaalaan.  
Siellä laitettiin käyrille, tehtiin perusmittauksia (verenpaine, kuume, pissanäyte) ja kätilö teki sisätutkimuksen, olin 2cm auki (olin ollut jo viikon). Supistukset vähän harventuivat sairaalassa ollessa ja meidät laitettiin kävelemään pariksi tunniksi, että supistukset tihentyisivät. Kävely ei kuitenkaan auttanut, joten kätilö passitti meidät vielä kotiin odottamaan jos synnytys käynnistyisi siellä.
No kotiin kun päästiin 11.00 päivällä, niin alkoi tulla taas säännöllisesti supistuksia. Supistuskipuihin otin särkylääkettä ja kuuman lämpötyynyn, se helpotti pahimman yli.. Sairaalasta oltiin mys neuvottu käymään niin kuumassa suihkussa kun vaan itse sietää ja jos eivät supistukset lopu, tai heikkene niin ovat synn.supistuksia. Olin kotona puoli tuntia kuumassa suihkussa ämpärin päällä istuen eikä supistukset hellittäneet yhtään, päinvastoin. 

Lähdimme illalla 18.00 aikaan uudestaan näytille ja olin huimat 3cm auki :D Siinä kohtaa sain sairaalakamppeet niskaani, minulle laitettiin peräruiske ja sain miehen kanssa mennä "omaan huoneeseen" (toisinsanoen tyhjään tutkimushuoneeseen, kun ei ollut muita huoneita vapaana) odottelemaan synnytyssaliin pääsyä. Sain 19.00 vielä kipupiikin joka rentoutti pariksi tunniksi, (teki olon ihan sekaiseksi!) viestittelin ja soittelin kaverielle ja perheelle, että nyt taitaa olla synnytys lähellä.. ehdin nukahtamaankin välissä. Mutta kun lääkkeen vaikutus loppui, tuntui supistukset ihan järkyttävän kipeiltä...!! Ponnistutti myös jo pikkaisen. 
Juuri vuoroon tullut kätilö tarkasti kohdunsuun ja olin 8cm auki! 

Siinä ei paljoa enää odoteltu vaan lähdettiin suoraan synnytyssaliin. En kerinnyt saamaan toivomaani epiduraalia vaan sain kohdunkaulanpuudutteita ja jotakin toista puudutetta (en muista nimeä). Supistukset helpottivat vähäksi aikaa puudutusten ansiosta ja sain mennä sängyn viereen pallon päälle istumaan. Mies tuli hieromaan selkää ja kätilö poistui huoneesta. Ehdimme olla varmaan 5 min kahden kun rupesi ponnistuttamaan taas ja sattui kamalasti. Soitin kätilön paikalle ja sain ruveta ponnistamaan. En olisi enään jaksanutkaan niitä supistuksia.. En muista montako kertaa ponnistin, mutta 8min ponnistusvaiheen jälkee meille syntyi ihana pieni poika! <3 

Synnytys kesti säännöllisistä supistuksista n. 8 tuntia ja kokonaisuudessa sain kärsiä n. 22h. Kokemus oli todella ikimuistoinen ja mikä ihana pieni paketti sieltä tulikaan! :)) Muistan vain kun sanoin pojan synnyttyä, että tää on meidän Mikael ja ompas söpön näköinen <3 Itse olin aivan poikki kaiken rutistuksen jäljiltä.

Vähällä kuulemma selvisin ja hyvin meni ensikertalaiseksi :) Kun päästiin synnyttäneiden osastolle (tuore isi kuljetti meidän murua pikkusängyssä osastolle) muistan ajatelleeni huoneessa, että tämähän on kuin mikäkin hotellihuone :D vauva laitettiin pariksi tunniksi kansliaan hoitoon, että sain nukuttua. 4 tikkiä sain muistoksi tapahtumasta, ei onneksi tarvittu leikata mitään. Olen tosi onnellinen että se on ohi! 

Tätä lukiessa pienenpieni vauvakuume taas nostaa päätään.. Haaveena olisi saada pikkusisarus jossain vaiheessa Mikelle :)

Syntymäpäiväjuhlat menivät tosi hienosti ja kakkuja väsäilin edellisinä päivinä. Aluksi vieraita piti tulla melkein 50 (!!) mutta loppujenlopuksi niitä oli vain 30. Tein juhliin 3 täytekakkua (2 olisi riittänyt, mutta kun ei tinnyt lopullista vierasmäärää silloin) 2 suklaahyytelökakkua, 2 pellillistä broilerpiirakkaa ja sitruunarahkamuffineita sekä tietysti keksiä, poppareita, karkkia ym. pakollista :)

Pääsiäinen vierähti samalla ohitse ja meillä nyt ei kummoisempia tehty, käytiin äitillä syömässä ja papan haudalla kävelyllä pitkäperjantaina (tuli vuosi täyteen hänen kuolemastaan :(( )
Luulen että 3vk ennen synnytystä tehty umpparileikkaus ja papan kuolema käynnistivät osaltaan synnytystä.. Olin ihan tosissani varautunut 2vk ylimenevään raskauteen.. Mutta parempi näin päin :)

Meidän poju on nyt ISO POIKA (taapero <3). Ei tässä nyt enää muuta kummempaa ;)