Mikael 1 vuotta!

Nyt on vuosi vierähtänyt siitä kun saimme esikoisemme Taysin synnytysosastolla. Ja vuosi on ollut elämämme ehdottomasti paras tähän mennessä! :) Tähän vuoteen on mahtunut paljon väsymystä, naurua, iloa, onnea ja RAKKAUTTA <3 äidin ja isän roolit ovat ottaneet 1. sijan perheessämme ja yritämme täyttää niitä parhaamme mukaan. Äitinä olo on ihan parasta ja se tunne on maailman ihanin, kun pikkuinen halaa ja nauraa. Sunnuntaina olivat pikkumiehen syntymäpäiväkutsut. Kutsukortinkin väsäsin, tällainen siitä tuli :)

Tässä vielä synnytyskertomusta kun sitä ei tästä blogista löydy :)

Mikaelin syntymä 30.03.2012

Kaikki alkoi yhtenä iltana, kun oli vähän huono olo. Sain kuitenkin unenpäästä hyvin kiinni, kunnes heräsin 01.00 aikaan supistuksiin, ne tuntuivat selässä eniten. Reilun tunnin ajan yritin sinnitellä niiden kanssa, sitten herätin miehen ja laskettiin supistuksia paperille. Niitä tuli 2-7min välein..  Supistusten välillä pystyin vielä käymään suihkussa, laittamaan hiuksiani ja meikkaamaan (?!) :D Ruoka ei oikein maistunut. 

Aamulla 05.00 soittelin synn.vast.ott. jossa sanoivat että tule kun et kestä olla enään kotona. Pakkailtiin laukkuja valmiiksi ja lähdettiin sairaalaan.  
Siellä laitettiin käyrille, tehtiin perusmittauksia (verenpaine, kuume, pissanäyte) ja kätilö teki sisätutkimuksen, olin 2cm auki (olin ollut jo viikon). Supistukset vähän harventuivat sairaalassa ollessa ja meidät laitettiin kävelemään pariksi tunniksi, että supistukset tihentyisivät. Kävely ei kuitenkaan auttanut, joten kätilö passitti meidät vielä kotiin odottamaan jos synnytys käynnistyisi siellä.
No kotiin kun päästiin 11.00 päivällä, niin alkoi tulla taas säännöllisesti supistuksia. Supistuskipuihin otin särkylääkettä ja kuuman lämpötyynyn, se helpotti pahimman yli.. Sairaalasta oltiin mys neuvottu käymään niin kuumassa suihkussa kun vaan itse sietää ja jos eivät supistukset lopu, tai heikkene niin ovat synn.supistuksia. Olin kotona puoli tuntia kuumassa suihkussa ämpärin päällä istuen eikä supistukset hellittäneet yhtään, päinvastoin. 

Lähdimme illalla 18.00 aikaan uudestaan näytille ja olin huimat 3cm auki :D Siinä kohtaa sain sairaalakamppeet niskaani, minulle laitettiin peräruiske ja sain miehen kanssa mennä "omaan huoneeseen" (toisinsanoen tyhjään tutkimushuoneeseen, kun ei ollut muita huoneita vapaana) odottelemaan synnytyssaliin pääsyä. Sain 19.00 vielä kipupiikin joka rentoutti pariksi tunniksi, (teki olon ihan sekaiseksi!) viestittelin ja soittelin kaverielle ja perheelle, että nyt taitaa olla synnytys lähellä.. ehdin nukahtamaankin välissä. Mutta kun lääkkeen vaikutus loppui, tuntui supistukset ihan järkyttävän kipeiltä...!! Ponnistutti myös jo pikkaisen. 
Juuri vuoroon tullut kätilö tarkasti kohdunsuun ja olin 8cm auki! 

Siinä ei paljoa enää odoteltu vaan lähdettiin suoraan synnytyssaliin. En kerinnyt saamaan toivomaani epiduraalia vaan sain kohdunkaulanpuudutteita ja jotakin toista puudutetta (en muista nimeä). Supistukset helpottivat vähäksi aikaa puudutusten ansiosta ja sain mennä sängyn viereen pallon päälle istumaan. Mies tuli hieromaan selkää ja kätilö poistui huoneesta. Ehdimme olla varmaan 5 min kahden kun rupesi ponnistuttamaan taas ja sattui kamalasti. Soitin kätilön paikalle ja sain ruveta ponnistamaan. En olisi enään jaksanutkaan niitä supistuksia.. En muista montako kertaa ponnistin, mutta 8min ponnistusvaiheen jälkee meille syntyi ihana pieni poika! <3 

Synnytys kesti säännöllisistä supistuksista n. 8 tuntia ja kokonaisuudessa sain kärsiä n. 22h. Kokemus oli todella ikimuistoinen ja mikä ihana pieni paketti sieltä tulikaan! :)) Muistan vain kun sanoin pojan synnyttyä, että tää on meidän Mikael ja ompas söpön näköinen <3 Itse olin aivan poikki kaiken rutistuksen jäljiltä.

Vähällä kuulemma selvisin ja hyvin meni ensikertalaiseksi :) Kun päästiin synnyttäneiden osastolle (tuore isi kuljetti meidän murua pikkusängyssä osastolle) muistan ajatelleeni huoneessa, että tämähän on kuin mikäkin hotellihuone :D vauva laitettiin pariksi tunniksi kansliaan hoitoon, että sain nukuttua. 4 tikkiä sain muistoksi tapahtumasta, ei onneksi tarvittu leikata mitään. Olen tosi onnellinen että se on ohi! 

Tätä lukiessa pienenpieni vauvakuume taas nostaa päätään.. Haaveena olisi saada pikkusisarus jossain vaiheessa Mikelle :)

Syntymäpäiväjuhlat menivät tosi hienosti ja kakkuja väsäilin edellisinä päivinä. Aluksi vieraita piti tulla melkein 50 (!!) mutta loppujenlopuksi niitä oli vain 30. Tein juhliin 3 täytekakkua (2 olisi riittänyt, mutta kun ei tinnyt lopullista vierasmäärää silloin) 2 suklaahyytelökakkua, 2 pellillistä broilerpiirakkaa ja sitruunarahkamuffineita sekä tietysti keksiä, poppareita, karkkia ym. pakollista :)

Pääsiäinen vierähti samalla ohitse ja meillä nyt ei kummoisempia tehty, käytiin äitillä syömässä ja papan haudalla kävelyllä pitkäperjantaina (tuli vuosi täyteen hänen kuolemastaan :(( )
Luulen että 3vk ennen synnytystä tehty umpparileikkaus ja papan kuolema käynnistivät osaltaan synnytystä.. Olin ihan tosissani varautunut 2vk ylimenevään raskauteen.. Mutta parempi näin päin :)

Meidän poju on nyt ISO POIKA (taapero <3). Ei tässä nyt enää muuta kummempaa ;)