22.6.2015 (raskausviikkoja 38+2)
Klo: 04.30
Heräsin vessassa käymään, jolloin tunsin ensimmäiset kipeät supistukset, Ajattelin hetken seurailla ja pistin kännykkään ylös niitä. Noin puolen tunnin kuluttua herätin mieheni, joka oli heti hereillä kun kerroin supistuksista. Alusta saakka niitä oli tullut 3-9min välein. Mikael nukkui välissämme, raukalla oli ollut illalla 38 kuumetta.. :/ Aamulla oli lämpöä hiukan.
Yritin muistella tyttöjen tekemää synnytyskalenteria, mihin oltiin baby showereilla arvattu vauvan syntymäpäivää. Pimeässä yritin ottaa sängyssä maatessani salamalla kuvaa kalenterista, että näkisin oliko joku arvannut näin aikaista ajankohtaa. En saanut oikein selvää, mutta jonkun arvaus siellä taisi olla tänään ;) Rupesi jännittämään. Tänäänkö se syntyy? Oli siskoni syntymäpäiväkin :) Ja melkein 2vk etuajassa.
Klo: 06.30
Annoin miehelle luvan lähteä töihin, Laitoin viestiä naapuriin Evelle, voisiko hän tulla hoitamaan Mikkeä hetkeksi. Ajattelin että pyydän miehen takaisin töistä kun en kestä enää kotona. Muutinkin nopeasti mieleni, kun supistukset alkoivat olemaan voimakkaita ja ajatus kivunlievityksestä houkutteli.. Soitin mieheni takaisin ja Mikkekin heräsi siinä sopivasti, Supisteli edelleen säännöllisesti. Söimme aamupalaa (en itse pystynyt syömään kuin vähän jogurttia, oli huono olo) ja pakkasin supistusten välillä laukkuja, ONNEKSI olin pakannut viimeviikolla sairaalakassin!
Klo: 09.00
Veimme rakkaan esikoisemme hoitoon ennalta sovituille hoitajille, tiesin 100% varmuudella että Mikael viihtyisi eikä jää ikävöimään meitä :) Onneksi sitä ei siis tarvinnut huolehtia. Ajoimme TAYS:iin synnytysvastaanotolle. Ilmoittautumisen jälkeen pääsin seurantaan sermien taakse, tuttu paikka viime kerrasta. Mut laitettiin käyrille ja tarkastettiin kohdunsuu - 3cm auki ja kanava hävinnyt. Mitattiin lämpö ja verenpaine. Vauvan kokoa arvioitiin vatsan päältä, "sanoisin että 3200g-3400g, ei ainakaan isompi". HUH. siinä kohtaa lähti pahin jännitys ehkä :D
Klo: 10.30
Lähdimme synnytyssaliin. Olin pyytänyt kätilöltä ammeeseen pääsyä supistuksiin ja se olikin sopivasti vapaana. Vaikka minua supisteli säännöllisesti, niin oli outoa että itse pääsin kävelemään saliin! Mikestä minut kärrättiin sängyllä kamalissa kivuissa sinne ja olin ihan kanttu vei että missä päin koko synnytyshuone sijaitsi.. Kätilö oli mukava ja kyseli kivunlievityksistä. Kerroin että halusin spinaalin. Täyteltiin sitten anestesialomake (kätilö täytti).
Klo: 11.00
Pääsin ammeeseen ja tuntui että se hieman helpotti kovimpia supistuskipuja. Olin noin tunnin verran siellä, ihan kuin kylpylässä olisi ollut ;) Olo oli ihan normaali supistusten välissä, tuntui epätodelliselta että nytkö ollaan muka synnyttämässä. :D
Menin sängylle takaisin köllöttelemään ja siinä vaiheessa kätilö tarkasti kohdunsuun, se oli n. 4cm auki. Meiltä kysyttiin haluanko lähteä kotiin, vai puhkaistaanko kalvot. Halusin kalvojen puhkaisun että synnytys lähenisi <3 Lääkäri puhkaisi kalvot eikä se tuntunut missään.
n. Klo: 13.00
Kivut olivat nyt koventuneet.. kuulemma supistukset olivat hyviä ja voimakkaita vaikka harvemmin tulivat. Kätilö tarjosi ilokaasua. Ensin vastasin että en halua, koska siitä voi tulla huono olo, mutta seuraava supistus sai muuttamaan mieleni.
Vedettiin sitä miehen kanssa aluksi hissukseen, mutta ei tuntunut auttavan joten otettiin kunnon henkoset ja överiksihän se meni. Otin maskin haltuuni ja koitin ajoittaa henkäisyt oikeaan aikaan. Ei tuntunut pahemmin auttavan.. Kohdunsuu tarkistettiin ja olin nyt 4-5cm auki. Nyt voitiin laittaa spinaali. Kätilö laittoi ensin tipan kämmeneen (sattui hirveästi kun moneen paikkaan yritti laittaa..) ihan kun kipuja ei olisi ollut jo riittävästi! Selkä putsattiin ja anestesialääkäri tuli laittamaan spinaalipuudutusta. Sanoin etten halua nähdä piikkiä.. Mies näytti puhelimesta kuvaa, jonka oli ottanut Mikestä aamulla <3 Tuli itku kun oli niin kova ikävä murua :( Spinaalin laitto ei sattunut. :)
n. Klo: 14.00 jälkeen
Puudute vei hieman tuntoa lantiosta alaspäin, mutta nyt supistuskivut tuntuivat alaselässä ja ne oli järkyttävän kipeitä!!! :// En tiennyt miten päin olisin ollut, vääntelehdin sängyssä ja huusin, halusin kylmää selälle ja sainkin. mutta jäädytin selkäni (ilmeisesti ohuen kankaan alla oli kylmä kalikka pakkasesta) ja se vasta sattuikin., Ilokaasusta ei ollut enää sitä vähääkään apua, vetelin tuskissani niin paljon sitä, että pari kertaa meinasi oksennus lentää.
Menin ihan paniikkiin siitä kivusta. Lopulta (tympeä) lääkäri tuli antamaan kohdunkaulan puudutteita ja tarkasti ensin kohdunsuun joka olikin jo 10cm auki, puudutteet sikseen ja ponnistamaan. NYTKÖ JO?? Olin ihan pökerryksissä, Ponnistamisen tarvetta en tuntenut mutta ponnistelin aina välillä koska se tuntui helpottavan. Kuulin kun kätilö tsemppasi vieressä: "Pää syntyy, nyt on pää syntynyt, älä ponnista enempää..!" Ja sitten, 3min ponnistamisen jälkeen: klo 14:45 meille syntyi 9+9 pisteen tyttö! <3 Käsittämätöntä :)) Pikkuinen laitettiin masuni päälle ja isikin niiskaisi liikutuksesta, "onko siinä meidän pikku tyttö?" kysyin, ja olin aivan shokissa. Tuore isä leikkasi napanuoran. Olimme todella onnellisia pikkuisesta <3 hän näytti yhtä söpöltä kuin veljensäkin! Mittaukset suoritettiin n. 1h myöhemmin ja painoa oli 3260g ja pituutta 47cm. <3
